29.12.2008 Luisa muutti meille
Koirien lukumäärä taloudessamme kohosi jälleen kahteen, ja berni-tolleri-tasapainokin on taas kohdillaan. Siispä lämpimät tervetulotoivotukset Luisalle =) Kiitos tästä kuuluu tietysti Tuulille, jonka ehdotuksesta Luisa tuli ensin ennen joulua meille hoitoon ja sitten pyhien päätteeksi muutti pysyvästi meille asumaan. Surullisissa merkeissä vietetty loppuvuosi kirkastui sittenkin varsin iloiseksi!
Nucan ja Luisan yhteiselämä on lähtenyt käyntiin todella hyvin. Luisan tullessa hoitoon Nucca joutui aluksi pysymään tavoilleen uskollisesti "tiukkana" ja huolehtimaan omista oikeuksistaan, mutta hetken päästä ja ilmeisesti todettuaan Luisan harmittomaksi ja vieläpä sopivaksi leikkikaveriksi, muuttui ääni kellossa ;) Niinpä meillä lähinnä rauhoiteltiin vauhdikkaita paineja, joihin kumpikin vuorollaan kävi toista härnäämässä. Ei tarvinne sanoa, että siinä sivussa perheen ihmisjäsenet ihastuivat ikihyviksi "pieneen" bernineitiin.
Hoitojakson jälkeen Luisa vietti joulun Tuulilla ja muutti meille maanantaina 29. joulukuuta. Ovesta sisään päästyään Luisa suunnisti suoraan tutulle vesikupille ja sen jälkeen painimaan Nucan kanssa. Koirat tuntuvat jatkavan siitä, mihin viikko sitten jäivät, hyvässä sovussa. Luisa muisti tutut nukkumapaikkansa ja osasi heti rauhoittua köllöttelemäänkin. Luisa on kyllä varsin mainio pakkaus, kymmenkuisena tietysti täysikokoinen, mutta mieleltään hassu pikkupentu :)
 

17.11.2008 Suuri suru
Joskus elämä on hirveän epäreilua... Meidän pieni Sumumme nukkui pois keskiviikkona 12.11 aamuyöllä. Viimeiset puoli vuorokautta se taisteli hengestään pahassa keuhkokuumeessa pieneläinsairaalan happipainekaapissa, mutta keskiviikkona aamuyöllä ei enää mitään ollut tehtävissä. Sumu oli päästettävä pois, sillä pian se olisi tukehtunut hapen puutteeseen.
Loppuviikosta Sumu köhi hieman, mutta oli muuten oma touhukas itsensä, joten köhä oletettiin Nucalta saaduksi kennelyskäksi. Sunnuntai-iltana sen kunto romahti kerralla; se oksensi ruokansa eikä sen jälkeen enää ollut entisensä. Yöksi nousi jo kuume, pieni oli ihan vetämättömissä, köhi jatkuvasti, oksensi vaahtoa ja hengitys oli raskasta. Seuraavana päivänä eläinlääkärissä diagnoosina oli nielutulehdus, saatiin antibiootteja, kipulääkettä ja nestettä niskaan. Sumu ei enää syönyt mitään ja joi vain harvoin. Kun kunto ei kohentunut, mentiin tiistaina uudestaan vastaanotolle. Tälle kertaa otettiin verikoe ja perään keuhkokuva, sillä valkosoluja oli alle kymmenesosa normaaliin verrattuna. Diagnoosi vaihtui keuhkokuumeeksi ja alettiin puhua huonoista selviämismahdollisuuksista. Sumu sai lähetteen Viikkiin, jossa pikaisen tutkimisen jälkeen todettiin ettei sillä ole juuri lainkaan happea veressä. Sumu siirrettiin happipainekaappiin, ja eläinlääkäri sanoi suoraan ettei tiedä selviääkö Sumu yön yli, eikä sen hetkisessä kunnossa voitu tutkia enempää. Sovittiin että kaikki tehdään mitä tehtävissä on, ja jos todella  huonosti käy niin yöllä voi soittaa luvan eutanasiaan. Aamuneljään asti pieni sinnitteli, mutta ei enää pidempään :(
Sumulle tehdään ruumiinavaus, sillä noin rajun keuhkokuumeen taustalla saattaa olla esimerkiksi myrkytys, joku vakava tulehdus tai sydänvika. Kaikki on tässä vaiheessa arvailua ja vastauksen tulo kestää 1-3 kk, mutta toivotaan se selvittäisi edes jotain. Koko asiaa on edelleen todella vaikea käsittää, niin nopeasti kaikki oli ohi. Tuntuu niin epäreilulta viedä noin pieni ja viaton, Sumulla oli koko elämä vielä edessä.  Tietysti väkisinkin miettii myös sitä, olisiko jotain voitu tehdä toisin, vaikkei se Sumua takaisin tuokaan. Sumu ehti elää 4kk ja 5 päivää, josta se oli meillä 11 viikkoa. Aika tuntuu paljon pidemmältä, niin kivuttomasti se sopeutui uuteen kotiinsa ja oli heti tärkeä osa perhettä. Meillä on aivan hirveä ikävä pientä ilopilleriämme. Pieni enkelikoira on nyt tähtenä taivaalla yhdessä Danten kanssa.
 

15.9.2008 Tollershow
Nucan miltei kahdeksi vuodeksi venähtänyt näyttelytauko tuli vihdoin viime lauantaina päätökseen tollershowssa Espoon Luukissa. Tollereita oli ilmoitettu mukaan oikein reippaasti, reilut 170 koiraa. Avo-nartut (yht. 13) tuomaroi ruotsalainen Lena Hägglund, joka teki tarkkaa työtä ja arvosteli jokaisen tollerin hyvin perusteellisesti. Nucalle tarjoiltiin ERI ja kilpailuluokassa jännittäminen vasta alkoi, kun tuomari poimi sen kolmen muun nartun kanssa jatkoon ja lopulta sijoitti luokan toiseksi =). Huonolle ei hävitty, sillä ykköseksi sijoitettu narttu oli lopulta PN4. Paras narttu-kehässä tuomari vielä poimi Nucan 8 parhaan joukkoon, joten ei voi olla kuin iloisesti yllättynyt tästä näyttelypäivästä. Tässä vaiheessa onnistuin vielä välttämään kehään menon, kiitos Jennille erinomaisesta handlauksesta!
Sukulaisista saatiin taas olla ylpeitä, velipuoli Ramon (F. Kid Sundance) vei koko potin ollen BIS ja voittaen lisäksi epävirallisen "paras pää ja ilme"-kisan. Hurjasti onnea Rampelle! Päivän loppupuolella jouduin vielä itsekin kehään, sillä Nucca osallistui sekä Fireheartien ROP-kasvattajaryhmään (kokoonpanolla ManU, Nucca, Ramon ja Dylan) sekä ManU-äipän jälkeläisryhmään, jossa esiintyivät Ramon, Dylan, Jo ja Nucca sijoittuen toiseksi Jounin (Siphra's Indiana Jones) komean nelikon jälkeen. Päivä punaturkkien keskellä oli oikein mukava ja Luukin ulkoilualue tarjosi hienot puitteet. Oli myös kiva huomata, että Nucca on ilmeisesti jossain välissä päässyt aikuistumaan ja miellytti ainakin tämän tuomarin silmää. Näin jälkeen päin mietittynä ei olisi ollut haitaksi käydä etukäteen "harjoittelemassa" esiintymistä jossain pienemmässä näyttelyssä, mutta ehtiihän sitä jatkossakin, kiitos Jennin ja Anjan kärsivällisten vinkkien :)
 

26.8.2008 Sumu on kotona :)
Eilen illalla meille saapui kauan odotettu perheenjäsen, pieni bernineiti Sumu. Sumu tulee Vantaalta, jossa se asusti ensimmäiset viikkonsa sisarustensa ja vanhempiensa kanssa Tuuli-kasvattajan hellässä hoivassa. Kotimatkamme kesti hurjat 15 minuuttia ja meni muutamaa äänekästä vastalausetta lukuun ottamatta kaikin puolin hyvin. Kotona vastassa oli Nucca, joka tuumasi saaneensa leikkikaverin ja yritti innoissaan yllyttää vähän hämmentynyttä pentua leikkimään. Nucalla on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta koska hienotunteisuus ei ole yksi niistä niin rauhallisista käytöstavoista on joutunut aina silloin tällöin muistuttamaan :) Sumu on selvästi kiinnostunut isosta siskosta, mutta ei oikein vielä tiedä miten suhtautua Nucan ylitsepursuavaan intoiluun. Ilta meni nopeasti tutustuessa ja lelutkin saivat jo kyytiä. Nucca on odotetusti vähän mustasukkainen leluistaan, mutta antoi kuitenkin Sumun kertaalleen viedä sellaisen suustaankin ;) Ruokahalukin Sumulla tuntuu olevan ihan kohdillaan ja kupin pohjalle ei ole jäänyt kuin pienet jämät jäljelle. Sumu syö Royal Canin Giant Puppy-kuivamuonaa, ja päiväannos ylittää jo nyt Nucan oman sapuskan grammamäärät...
Ensimmäinen yö meni oikein hyvin, kerran herättiin ulos hädille ja muuten Sumu nukkui sikeästi koko yön. Kovin äänekästä vaan on pienen nukkuminen, aikamoinen ääniskaala urinoita ja kiljahduksia tuli sängyn alta tutuksi yön kuluessa ;) Reipas tyttö tuo näyttää olevan, yhtään itkua ei ole kotiutumisen jälkeen kuulunut. Tällä hetkellä Sumu painaa noin 6,3kg ja mahtuu kulkemaan Nucan mahan alitse. Tassut pienellä on kuitenkin jo siskoaan isommat =) Kiitos vielä kerran Tuulille tästä suloisesta pallerosta, Sumu on kertakaikkisen hurmaava pikkuneiti!
 

23.8.2008 Treenitauko ohi
Olemme päässeet palaamaan "normaaliin päivärytmiin" agitreenien suhteen. Leikkauksen jälkeen oltiin vähän aikaa tauolla, ja sen jälkeen aloiteltiin varovasti minikorkeuksilla ilman kontaktiesteitä. Nyt ollaan päästy takaisin maxikorkeuksiin ja muutenkin kaikki rajoitukset ovat mennyttä aikaa. Huh. Menneillä viikoilla tosin pulssi nousi hetkellisesti aikalailla, kun Nucan niskasta löytyi peukalon pään kokoinen, kova patti. Kävimme sitä eläinlääkärissä näyttämässä, mutta onneksi aihetta huoleen ei ollut. Eläinlääkärin mielestä tilanne oli ihan selvä ja patti oli seurausta steriloinnin aikana niskaan annetuista pistoksista. Normaalia on myöskin reaktion tuleminen noin kuukauden viiveellä, patti nimittäin nousi vasta reilut neljä viikkoa leikkauksesta. Sen sulamista voi ilmeisesti joutua odottelemaan useammankin kuukauden, mutta eipä sen tunnu Nuccaa häiritsevän lainkaan.
Normaalien agitreenien lisäksi ilmoittauduimme mukaan seuramme järjestämään hyppyseminaariin, joka kestää kolme päivää elo-syyskuun aikana. Tarkoituksena on opetella tehokas, varma ja turvallinen tapa hyppyesteiden suorittamiseen, jotta koira voisi hypätä itsenäisesti ja oikealla tavalla, ja tietysti pysyä mahdollisimman terveenä rankasta harrastuksesta huolimatta. Täytyy sanoa, että jo ensimmäisenä päivänä tuli valtavasti uutta tietoa ja ajateltavaa, sekä tietysti käyttökelpoisia treeniohjeita. Mitään varsinaista hyppyongelmaahan (*kopkop*) Nucalla ei ole, rimat pysyvät ylhäällä ja aika hyvin se osaa säädellä hyppyjen pituutta ja korkeutta. Tekniikka ei kuitenkaan ole kovin varmaa, välillä menee vähän roiskimiseksi ja takapäätään se ei kovin hyvin hallitse, joten näihin asioihin toivottavasti päästään puuttumaan. Syksy siis jatkuu hyvin agilitypainotteisena :)
 

20.7.2008 Toipumista
Nucan kohdunpoistosta on nyt puolisentoista viikkoa. Leikkaus meni onneksi kaikin puolin hyvin ja kun kerran nukuttaa piti niin samalla poistettiin myös hammaskivet. Saimme tokkuraisen potilaan kotiin parin tunnin odottelun jälkeen alkuiltapäivästä. Noin 8 cm:n haava oli liimattu kiinni (ei siis lainkaan tikkejä) ja reppana sai vielä kaulurin päähänsä haavan nuolemista estämään. Lisäksi tuli luonnollisesti kuuri antibiootteja ja kipulääkkeitä, jotka syötiin tavalliseen tapaan erinomaisella ruokahalulla. Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen oli aika levoton ja kaksi vuorokautta liikkuminen oli enemmänkin köpöttelyä, mutta silti ei voi kuin ihmetellä toipumisen nopeutta. Neljäntenä päivänä leikkauksesta Nucca alkoi olla jo oma itsensä ja pahinta vauhtia sai välillä  toppuutellakin. Kuluneella viikolla haavan liimat ja ruvet on jo rapsuteltu pois ja jäljellä on enää siisti vekki muistuttamassa operaatiosta. Hihnalenkitkin saatiin jo lopettaa, joten tänään käytiinkin metsässä päästelemässä patoutuneita vauhteja ;) Mukaan eksyi pitkästä aikaa myös siipidami, joka palautui muutaman kerran hienosti ja vauhdikkaasti käteen neidin loistaessa intoa. Saas nähdä jos vaikka saataisiin aikaiseksi kokeilla hakuruutuakin joku kerta... Paluu agilityn pariin polttelee jo kovasti, mutta tarkoitus on kuitenkin aloitella varovasti ja varmistaa ensin täysi toipuminen. Kisat taisivat tältä kesältä mennä osaltamme ohi, taukoa on kaikkiaan tullut niin paljon että nyt otetaan ensin rauhassa ja etsitään se hukkunut vire takaisin.
 

8.7.2008 Kootut kuulumiset
Alkuvuosi ja kevät ovat menneet, missäs muussa, kuin agilityn parissa :). Agility(kin) tuntuu olevan niitä harrastuksia, että pikkusormen antaminen johtaa koko käden viemiseen... niinpä omalta treenaamiselta jäänyt aika on mennyt aika tarkkaan yhdistyksen parissa ja uudempia harrastajia kouluttaessa. Nucalla kevät on ollut valitettavan täynnä treenitaukoja. Perheen ihmisjäsenten kaukomatkailu, Nucan juoksut ja treeneissä sattunut lihasrevähtymä ovat tauottaneet treenaamista varsin tehokkaasti. Onnistuin siis jotenkin sähläämään radalla, ja nousu A-asteelle turhan pahasta kulmasta johti siihen, että Nucan perslihas revähti oikein kunnolla. Jatkossa taidan muistaa lähestyä kontaktiesteitä riittävä laajassa kulmassa... Revähdys onneksi saatiin kolmen viikon levolla ja hieronnalla kuntoon. Vauhtia Nucca näyttäisi tauon tuloksena saaneen lisää, mikä näkyi erityisesti kepeillä pujottelun nopeudessa ja sulavuudessa. Nyt kun vielä onnistuisi pitämään sen yllä :). Tokon avo-kurssillekin ehdittiin ilmoittautua ja käydä toukokuussa kaksi kertaa, ennen kuin juoksut yllättivät. Kurssin kesken jääminen oli tosi harmillista, yksin kun en millään tunnu saavan harjoiteltua tarpeeksi. Täytyy katsoa viimeistään syksyllä uudestaan, löytyisikö aikaa ohjattuun tokoiluun.
Nucca sisaruksineen sai taas vuosiakin täyteen, 3.7 tuli jo "hurjat" 4 vuotta mittariin. Onnea Fireheart J-pentueelle! Mihin se aika on mennyt... Nyt voi sanoa, että Nucca on aikuistunut sen verran, että se osaa olla kotona ihmisiksi, tai siis koiriksi =). Treeneissä se ottaakin sitten kaiken takaisin ja kaahaa sata lasissa, mutta sehän ei ole ollenkaan huono homma, kunhan vaan ohjaaja pysyisi perässä.
Uusin ja tylsin uutinen on tämänpäiväisellä eläinlääkärikäynnillä vahvistettu epäilyni kohtutulehduksesta. Nucca on viikonlupusta alkaen nuollut itseään paljon ja viimeinen vuorokausi on tullut rusehtavaa vuotoa. Pahaksi tulehdus ei onneksi ole ehtinyt, kunto on muutoin normaali ja kohtu ei ollut tunnustellen turvonnut, mutta kuumetta neidillä oli ja vuodon kanssa diagnoosi oli selvä. Leikkauksen toissijaisena vaihtoehtona olisi ollut antibioottikuuri, mutta kun varmuutta tulehduksen kuriin saamiseen ja uusimisen varalle se ei tuo, niin päädyttiin sterilointiin. Olin ehtinyt sitä harkita muutenkin, joten tuli sitten kerralla se asia ratkaistua. Niinpä menemme huomenna uusintakäynnille eläinlääkäriin ja toivomme pikaista paranemista. Agikisoja katsellaan uudelleen sitten kun neiti on taas täysissä voimissaan ja haava parantunut.
 

1.2.2008 Uuden vuoden alku
Uusi vuosi on meillä alkanut rauhallisesti, aktiivisempaa treenaamista ja agilityn säännöllisiä viikkotreenejä ollaan taas käynnistelty muutamien viikkojen joulutauon jälkeen ja kisojakin on suunnitteilla. Varsinaisesti mitään tavoitteita tälle vuodelle ei erikseen ole asetettu, mennään sen mukaan miltä tuntuu... Agilityn saralla olisi kuitenkin kiva saada se viimeinen nousunolla ja siirto kolmosiin aikaiseksi, ja kolmosluokassa puhtaita kisaratoja. Tokossa voisi hakea sitä viimeistä alo1:stä ja miettiä josko avoimen luokan liikkeitä saisi kisakuntoon.
Viime vuodesta voi tiivistetysti sanoa, että suurin ja murheellisin asia oli Danten yllättävä sairastuminen ja sen elämän päättyminen aivan liian aikaisin. Nucca suri menetystä omalla tavallaan, eritoten yksinjääminen tuotti hankaluuksia. Sinnikkäällä nameilla lahjomisella siitäkin on nyt onneksi selvitty, ja neiti jää taas vanhaan tapaansa rauhassa odottamaan isäntäväen paluuta. Paljon hyviäkin asioita viime vuodessa tietysti oli; Nucan kanssa mm. aloitettiin kisaaminen tokossa (2 x alo1) ja agilityssä (nousu kakkosiin ja kaksi nousunollaa kasassa). Sen sijaan näyttelyt olivat tauolla koko vuoden Nucan aikuistumista ja karvan lisääntymistä odotellessa. Tänä vuonna varmasti käydään taas jokusessa kehässä pyörähtämässä, kuitenkin varmemmin vasta vuoden toisella puoliskolla. Tuota neitiä kun ei bikineissä kannata näyttää ja edellisistä juoksuista on jo 11 kuukautta... liekö laumatoverin poistuminen vaikuttanut asiaan, mutta viimeksi on tosiaan juostu maaliskuun 2007 alussa. Heinäkuussa Nucca täytti jo kolme vuotta, joten nykyään kotona mellastaa jo aikuiseen ikään ehtinyt, henkisesti edelleen hyvin lapsellinen tollerineiti :) Sukulaistollukoistakin oltiin ylpeitä useasti vuoden aikana. Muun muassa molemmat siskolikat Funa ja Nemi saivat perheenlisäystä kesän aikana; Funa pyöräytti neljä narttua, Nemi kolme urosta ja kolme narttua. ManU-mamma meni ja korjasi potin Tollershowssa ollen ROP ja saaden lisäksi parhaat liikkeet-palkinnon, ja Dalton-iskä oli hienosti vsp-veteraani. Muitakin hienoja tuloksia tuli, terveisiä vaan kaikille tasapuolisesti!

Aikaisempia kuulumisia