NUCCA & LUISA   tolleri & berni
 
Etusivu Nucca Luisa Muistoissa Uutisia Tulokset Kuvia Linkit


Vuosi 2007

 
29.10 Pikapäivitystä
Mitään erityistä raportoitavaa ei sinänsä ole, paitsi että olen saanut muutaman ahaa-elämyksen agilityn saralla... Eihän tämä mitään uutta ole ja hyvin oli oikeastaan tiedossa, mutta ensimmäistä kertaa treeneissä kouluttaja osasi pukea asian sanoiksi ja kertoa, että tolleria ihan oikeasti pitää ohjata rauhassa ja hätäilemättä, "herkällä kädellä" =). Viime treeneissä löytyi myös uusi ja eleetön tapa saada välistävedot sujumaan aivan loistavasti juuri em. oivalluksen ansiosta. Onhan se jotenkin toiminut aikaisemminkin, mutta hermo on meinannut mennä; tekniikkana oli vaihtaa ohjaavaa kättä sekä rintamasuuntaa vähän väliä ja ohjaaja oli koko ajan onnettomasti solmussa... nyt se sujuu pienellä käden liikkeellä ja ohjaajakin saa mennä koko ajan nenä menosuuntaan. Eli siis pienemmillä vihjeillä päästiin tässä asiassa paljon parempaan lopputulokseen ja Nucca oikeasti seuraa paljon paremmin tällaista ohjaustapaa. Hienoa.
Viimeisen päivityksen jälkeen Nucca on piipahtanut myös eläinlääkärillä; hammaskiven poistoon mentiin, mutta nukutuksen sijaan selvittiinkin vain pikaisella raaputuksella ja kuukauden pakollista kisataukoa ei tullutkaan - rauhoituksesta kun olisi tullut 28 pv varoaikaa antidoping-sääntöjen takia. Samalla käynnillä otettiin neidille myös mikrosiru, eli tunnistusmerkinnöissä löytyy :). Nucan tatuointi on aika epäselvä ja luetaan säännönmukaisesti väärin, joten paras ratkaisu oli sirun ottaminen, se kai tulee jossain vaiheessa pakolliseksi muutenkin.
Nucalle epämiellyttävin uutinen on kuitenkin se, että neiti ahmatti pääsi (jälleen) laihdutuskuurille... Koiralle, jolle ruoka on elämän keskipiste ja suurin huolenaihe, näyttää kertyvän kuin varkain vähän ylimääräistä jos ruokamäärää ei jatkuvasti vahdi haukkana. No, kyse on vajaasta kahdesta kilosta, mutta tuossa painossa senkin jo näkee ihan silmällä eikä ylimääräinen paino ole agilityssäkään ollenkaan hyväksi. Koiraparalla menee elämä taas mullin mallin kun ruokamäärä vähän pienenee :).
 
1.10.2007 Agitunnelmia
Mennyt viikonloppu oli varsin agilitypainotteinen, kävimme pyörähtämässä Purina Areenalla peräti kolmesti kahden päivän aikana. Ensimmäinen reissu olisi saanut jäädä vaikka väliin, niin kamalaa sähläystä radalla esitimme... ohjaus oli ihan hukassa ja Nucca ehti kolmesti pyyhältää ohi esteestä (kepit, keinu ja aita) ennen kuin ymmärsin antaa mitään käskyjä, joten kieltoja ropisi ja lopulta niiden seurauksena jopa yliaikaa, mitä ei ollakaan ennen nähty. Toinen rata meni huomattavasti paremmin vaikka siitä hylky tulikin. Alussa oli kolme aitaa hieman vinosti aseteltuna ja viimeisen lähettyvillä pussi, jonne Nucca sukelsi tokalta aidalta... näin on käynyt ennenkin, en ole tajunnut putken tai pussin olevan tarpeeksi lähellä ja ymmärtänyt varmistaa oikeaa suoritusjärjestystä tarpeeksi tarkasti. Hylystä huolimatta loppu meni oikein mallikkaasti ja suorituksesta jäi hyvä mieli. Sunnuntaiaamuna kaikki osui kohdalleen :). Rata oli mukava ja vaati edellisiä enemmän hienosäätöä ja valssausta. Putken ja pussin suita oli niin selvinä houkuttimina, etteivät ne tällä kertaa jääneet huomaamatta. Jotenkin meille sopii nämä mutkikkaammat radat suoraviivaisia paremmin, johtuuko sitten siitä että ohjaajan on ihan pakko olla skarppina koko ajan vai mistä. Päätin ottaa radan varman päälle, ihanneaika tuntui sen verran reilulta että kulutin hieman ylimääräisiä sekunteja varmisteluun ja haltuunottoihin esteiden välillä. Loppusuoralla oli väärä este jo hyvin lähellä, mutta ehdin onneksi karjaista ajoissa ja kääntää Nucan oikeaan suuntaan. Puhdas nolla siitä siis tuli ja passitus kakkosluokkaan. Jäin vielä hetkeksi katsomaan kolmosten rataa ja totesin että paljon meillä on vielä tehtävää :). Nyt pidetään ainakin pieni huilitauko kisoista ja keskitytään treenaamaan; jostain täytyisi löytyä lisää suoritusvarmuutta, nopeampaa ohjausta ja mahdollistaa ohjaajan irtoaminen kauemmaksi mm. kepeillä. Jos vaan aikatauluun sopii niin kakkosen kisaratoja saatetaan käydä katsastamassa vielä tämän vuoden puolella.
 
8.9.2007 Vihdoin tokokisoissa
Viime sunnuntaina oli vihdoin elämämme ensimmäisen tokokokeen aika, ja kannattihan se mennä :). Pientä parannettavaa ehkä jäi (perfektionisti...), mutta ekasta kokeesta ei paljoa enempää olisi voinut toivoa. Kommenttia liikkeistä löytyy tulossivulta. Ryhmäliikkeiden kymppien jälkeen oli helppo jäädä odottelemaan omaa vuoroa ja yksilösuoritukset menivätkin suhteellisen rennosti, mitä nyt unohdin seuraamisessa antaa käskyt pysähtymisten jälkeen :/. Mukaan se lähti kuitenkin, oli tuomarin mukaan hetken epäröinyt ja päättänyt sitten tulla katsomaan että saiko sitä tulla vai ei. Liikkeiden välillä Nucca oli kiinnostunut toimitsijoista ja buffetin makkaragrillistä (sopivasti kehän vieressä), mutta ei onneksi lähtenyt tutustumaan lähemmin vaan muisti että oltiin "töissä". Ryhmäliikkeiden jälkeen odotusaika oli aika pitkä, jatkossa täytyy viedä Nucca autoon tms. odottamaan, sillä kehän laidalla odottelu ei selvästi ollut hyvä juttu ja virittelystä huolimatta alkuliikkeet hieman hidastempoiset. Kaiken kaikkiaan suoritukset paranivat loppua kohden ja kokeesta jäi hyvä fiilis, eihän tuo pistemääräkään ollenkaan huono ole :).
Etukäteen mietin että mennäänkö tuohon kokeeseen vai ei, sillä Danten poismenosta ei ollut vielä viikkoakaan enkä osannut sanoa miten se vaikuttaisi. Nucca on kuitenkin ollut oma itsensä, ainoastaan yksin kotiin jääminen on ollut sille välillä vähän vaikeaa ja mukaan on pitänyt yrittää tunkea vaikka väkisin. Lahjominen on onneksi auttanut työpäivinä ja kauppareissuilla yms. se nykyään yleensä matkustaa mukana. Elämä siis jatkuu, vaikkakin yhtä koiraa köyhempänä.
 
1.9.2007 Dante on poissa
Dante on siirtynyt koirien taivaaseen. Heinäkuun alussa kävimme sen kanssa eläinlääkärissä, kun se alkoi yhtäkkiä selvästi ontua vasenta etutassuaan. Ranteen kohdalla tuntui myös jonkinlainen patti, joskaan emme heti ymmärtäneet pitää sitä mitenkään erityisen vaarallisena. Röntgenkuvien jälkeen tuomio oli murskaava; ranteen patti todettiin luusyöväksi, joka oli kuvista päätellen haurastuttanut jo yli puolet ranneluusta. Syövän suhteen ei ollut mitään tehtävissä, joten eläinlääkäri ohjeisti seuraamaan koiran kuntoa ja määräsi jatkuvan kipulääkekuurin. Tilanteesta teki entistäkin inhottavamman se, että itse syövän leviämisen lisäksi vaarana oli ranteen luun katkeaminen pienessäkin rasituksessa, mikäli se haurastuisi lisää. Sovimme, että mikäli Danten kunto pysyisi muuten hyvänä, ranne kuvattaisiin uudestaan parin kuukauden kuluttua. Lenkit ja kaikki muukin rasitus yritettiin vähentää minimiin, ja ontuminen loppui kipulääkkeiden myötä. Uusi kuvausaika varattiin elokuun loppuun, mutta vajaa viikkoa ennen sitä ontuminen kuitenkin alkoi uudestaan kipulääkityksestä huolimatta ja paheni muutamassa päivässä niin, että lyhyitä lenkkejä lukuun ottamatta Dante ei enää laittanut tassulle painoa juuri lainkaan. Koska kipu oli selvästi kova, ei kuvaukseen enää ollut tarvetta. Keskiviikkoiltana Dante nukkui rauhallisesti pois. Loppuun asti se oli oma iloinen ja touhukas itsensä, joten onneksi se ei muuten ehtinyt kärsiä. Ikävä on kova ja talo tuntuu yhden koiran kanssa kovin tyhjältä. Dante jää ikuisesti muistoihin suurella sydämellä varustettuna rakkaana ystävänä.
 
14.6.2007 Tollerileiri
Taas on selvitty vuoden tollerimaisesta päätapahtumasta eli viikonlopun mittaisesta tollerileiristä. Leiri oli järjestyksessä kymmenes - meille toinen - ja järjestettiin viime vuoden tapaan Jämsän Himoksen hienoissa maisemissa. Tänä vuonna mukana oli myös "väärän merkkinen" Dante, joka sulautui hyvin joukkoon hieman isona tollerina eikä antanut punaisten leiriläisten touhotuksen häiritä lötköttelyä :). Viime vuoden intensiiviseen mejäilyyn verrattuna tämä vuosi otettiin aika rennosti agilityn parissa. Jälkiviisaana tuli mietittyä josko olisi kuitenkin pitänyt mennä täysin noviisina tutustumaan pk-ryhmään, agilityä kun tuntuu olevan viikko-ohjelmassamme riittävästi muutenkin. Hyvä pitää mielessä ensi vuotta ajatellen - juu, leiriin jää koukkuun. Vapaa-aikaa meille jäi aika runsaasti, mikä johti mm. ahkeraan tolleriputiikissa vierailuun :). Oli muuten hieno valikoima tavaraa tarjolla, täytyy oikein kehua. Leirillä käväistiin myös silmäpeilauksessa, josta tuloksena ok (ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia) ja maininta "distichiasis" eli ylimääräisiä luomikarvoja. Eläinlääkäri löysi kaksi luomikarvaa yläluomen reunasta (näkyvät myös paljain silmin), mutta arveli että niistä tuskin tulee mitään haittaa olemaan. Kuviakin otin muutamia, mutta ne eivät ole niin hyvälaatuisia että kannattaisi sivuille laittaa. Onneksi moni muu leireilijä on päivittänyt sivuilleen hienoja kuvapläjäyksiä.
Edellisten kuulumisten jälkeen ehdittiin taas käydä kokeilemassa agikisoja, mutta nollatulos jäi vielä saamatta. Meillä on vielä selkeänä heikkoutena "kerralla oikein"-suoritusten puuttuminen, mutta kaikki aikanaan... Tällä kertaa säänä tarjottiin kuumaa ja kosteaa ukkoshaudetta ja ratakin meni ohjaajalta aikamoiseksi sähläykseksi, mutta lopputuloksena kuitenkin viides sija, josta tuli sentään kotiinviemisiksi frisbee, kuivattua peuraa ja ruokaa näytepusseissa =). Tästä jatketaan.
 
21.4.2007 Ensimmäiset agikisat
Nyt on sitten vihdoin ensimmäiset agikisat takana. Alunperin ajatus oli mennä ensin kokeilemaan mölleihin, mutta kun kilometrin päässä kotoa on tarjolla JAU:n viralliset kisat kahdella startilla niin pakkohan se oli mennä :). Ensimmäisellä radalla ei ollut mitään suurempia ongelmakohtia ja nollatulos oli tosi lähellä... kepeillä kuitenkin sählättiin, käsky tuli vähän liian myöhään ja olin itse turhan lähellä keppejä. Harmi, koska Nucca osaa varsin hyvin hakea itse keppien sisäänmenon jos vaan annan tilaa ja olen itse ajoissa. Muuten meni aika nappiin ja tuloksena siis vitonen. Toinen rata olikin jo selvästi haastavampi ja löysin heti useammankin kohdan mahdolliselle hyllylle. Hyvästä strategiasta huolimatta viides este koitui meidän kohtaloksemme... A:n ylösmenokontaktin molemmin puolin oli tarjolla putken suu, ja sinnehän se livahti (kolme kertaa ennen kuin jatkoi matkaa...). Loppurata meni hyvin, kepit mukaan lukien, mutta hyllyn jälkeen se ei tietenkään tulokseksi muutu. Jälleen täytyy mennä itseensä, tarkemmalla käskytyksellä olisi voinut olla mahdollisuuksia. Ekat startit kuitenkin takana ja tuloskin saatiin, joten tästä on hyvä jatkaa :). Molempiin startteihin oli 66 ilmoittautunutta maxi1-luokkaan, A-kisassa tuloksen sai 36 ja B-kisassa vain 20. Kisat olivat kokemuksena oikein kivat ja jännittäminenkin miltei unohtui omaan suoritukseen keskittyessä. Täytyy toivoa että seuraavassa startissa säät olisivat jo vähän suosiollisemmat, nyt päällä oli lähes kaikki kaapista löytyvä ja räntä/vesisade toi oman lisänsä kisaan :/. Edellisen päivityksen jälkeen Nucan juoksutkin tuli vihdoin juostua, joten nyt voi hyvillä mielin suunnitella seuraavia kisoja.
 
1.3.2007 Dante eläinlääkärissä
Eilen käväistiin (jälleen) Danten kanssa eläinlääkärissä ihmettelemässä viime viikon lopulla alkanutta vaivaa. Dante on muutaman kerran kiljaissut kivusta ottaessaan lenkillä vauhdikkaampia askelia tai kotona sänkyyn kiivetessä, ja tästä pelästyneenä alkoi "hiippailla" lenkillä juurikaan koipea nostamatta ja muutenkin jäykän oloisesti. Samoin normaali sohvalle/sänkyyn kiipeily jäi kokonaan pois, joten aihetta huoleen alkoi olla. Pelkäsimme vaivan johtuvan lonkista, sillä niissä on aikaisemminkin ollut pientä jäykkyyttä havaittavissa. Lonkkavikaan vaivat eivät kuitenkaan aivan sopineet, sillä mitään vaikeuksia makuulta nousun suhteen ei ole ollut, eikä merkkiäkään ontumisesta. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että lonkat ja alaselkä olisi hyvä kuvata, sillä sieltä syy kuitenkin tuntui johtuvan. Dante-parka sai siis jälleen rauhoittavaa, kuten kahtena edellisenäkin käyntinä... mahtaa sillä olla hyvä kuva eläinlääkäristä, joka kerta lähes ensimmäisenä toimenpiteenä taju kankaalle... Tällä kertaa suurehko lasku oli melkein ilo maksaa, sillä eläinlääkäri saattoi todeta Danten lonkkien olevan oikein hyvät. Kennelliittoon kuvia ei lähetetty, mutta epävirallisen arvion mukaan voisivat hyvin olla A:t =). Kyllä putosi iso kivi harteilta. Kivunkin syy kuvista löytyi, nimittäin alaselästä läheltä häntää pieni irrallinen luunsiru, joka on ilmeisesti irronnut jonkin täräyksen tms. seurauksena. Tietyissä tilanteissa, kuten koipea nostettaessa tai korkealle kiivetessä siru siis osuu jonnekin kipeästi ja aiheuttaa hetkellistä kipua. Hoitona saimme ensihätään kipulääkekuurin herkullisia Rimadyl-tabletteja, ja sen jälkeen aloitetaan neljän pistoksen sarja Cartrophenia. Näiden on tarkoitus estää nesteen kertyminen kipukohdan ympärille ja "voidella" kohtaa. Toivottavasti ajan kanssa siru koteloituisi niin, ettei siitä olisi enää haittaa.
 
27.2.2007 "Poikkeustiloja"
Dante pääsi pari viikkoa sitten eläinlääkärin vastaanotolle, kun siltä poistettiin reikiintynyt poskihammas. Leikkaus meni onneksi oikein hyvin eikä reiästä ollut aiheutunut tulehdusta, joten antibiootteja ei tarvittu. Kotiin saimme tokkuraisen koiran ja kipulääkekuurin. Dante oli loppuillan ilmeisen "pihalla" ja valitti kohtaloaan normaaleista tavoistaan poiketen itkemällä kovaan ääneen aina kun isäntä kehtasi lähteä puolta metriä kauemmaksi. Hampaan tilalla oleva reikä ei onneksi juuri vuotanut verta ja koirakin oli jo seuraavasta aamusta lähtien oma touhukas itsensä. Reilu viikko oltiin mössökuurilla ja luut ovat pannassa kolmisen viikkoa.
Nucalla puolestaan on kiero mieli ja pää sekaisin... Jo kaksi kuukautta sitten olin muka aivan varma juoksujen alkamisesta, vaan eivätpä ole alkaneet vieläkään. Vuoden vaihteesta asti Nucca on vaihtelevalla tiheydellä merkkaillut, pessyt itseään, säntäillyt ulkona hajujen perässä jne... josko ne kohta ihan oikeasti alkaisivatkin. Agitreeneistä ei onneksi jääty kuin kerran pois kunnes tajusin että kysymys on vasta oireista. Epäviralliset (tai miksei virallisetkin) kisat kiinnostaisivat kovasti, mutta tuntuu turhalta ilmoittautua kun kaiken järjen mukaan juoksut kuitenkin ovat tulollaan. No, tästä opimme sen, että ennakointi ei kannata, täysillä vaan kunnes asiasta ei ole epäilystäkään. Tässä odotellessa olisi nyt tarkoitus saada A:n alastulo ja kepeille meno kohdalleen, niin ei tarvitsisi mennä kisoihin ottamaan niistä virheitä.
 
2.1.2007 Uuden vuoden pohdintaa
Olin jo päättänyt, että tänä vuonna en mene kirjoittelemaan mitään tavoitteita tai muita suunnitelmia ylös näin etukäteen, mutta jos nyt kuitenkin jotain... jos se vaikka lisäisi niiden toteutumisen mahdollisuutta :). Viime vuosi meni tulosten puolesta näytelmien parissa, joista aika tasaisen EH-putken lisäksi toka serti. Ei hullummin ottaen huomioon Nucan "keskeneräisyyden". Tokoa ja agilityä ahkeroitiin eteenpäin mukavasti, treenasimme lähinnä "kisavalmiiden" ryhmässä. Ei vaan saatu aikaiseksi kisata... Niinpä tänä vuonna onkin tarkoitus ennen kaikkea startata molemmissa lajeissa, mielellään tuloksen kanssa. Omistajan pitää siis päästä eroon harmittavasta "ei me ihan vielä olla valmiita kisoihin ja sitä paitsi hermoilen ne kuitenkin pilalle"-asenteesta. Molemmissa lajeissa olisi kiva edetäkin, mikä taas on vähän hankalaa jos ei saa itseään kisoihin asti... Eli ensin kisoihin, sitten tarkennetaan tulostavoitteita. Vaakkujakin on tarkoitus kaivaa taas esiin pakkasesta, tehdä jotain pientä treeniä ja katsoa miten menee. Joissain näyttelyissäkin voisi käydä pyörähtämässä jos vaan sattuu olemaan karvaa näytettäväksi. Lisäksi yritän sovitella tollerileiriä kalenteriin. Siinä kai ne tärkeimmät olivatkin. Nucca päätti juhlistaa vuoden loppua aloittelemalla juoksuja, joten ihan heti ei päästä kunnostautumaan treenirintamalla. Joulun pyhien kanssa tässä tuleekin aika pitkä tauko esim. agilityyn, mielenkiintoista nähdä mitä se saa aikaan. Yleensä meillä on ollut tauoista pelkkää hyötyä.
 

Aikaisempia kuulumisia