NUCCA & LUISA    tolleri & berni
 
Etusivu Nucca Luisa Muistoissa Uutisia Tulokset Kuvia Linkit


Vuosi 2006

10.12.2006 Näyttelytulos ja hiljaiseloa
Eilen tuli vietettyä päivä näyttelyhulinassa Messukeskuksen Voittaja-06 näyttelyssä. Nucca osasi käyttäytyä oikein kiitettävästi eikä juurikaan hötkyillyt suuren koiramäärän keskellä. Tavoitteita kun ei juuri ollut niin varsin tyytyväisenä lähdettiin kotiin EH tuloksena. Perusteellinen arvostelu oli oikein kivaa luettavaa, sanomista ei tullut mistään odottamattomasta. Tuomari tykkäsi hieman vahvempirakenteisista tollereista ja sillehän ei mitään voi :). Nucca meinasi hieman ruveta ujostelemaan tuomaria, mutta antoi kuitenkin nätisti tutkia ja reipastui kun päästiin liikkeeseen. Kehän jälkeen kävimme vielä antamassa verinäytteen koirien geenitutkimukseen, josta vastalauseena Nucca heti takaisin häkkiin päästyään repi sidetaitokset pieneksi silpuksi... Kotona vedetään sikeitä toista päivää, reissu oli pienelle aika uuvuttava.
Muuten koiramaiseen elämään ei kuulu mitään erikoista, lähinnä rauhallista hiljaiseloa ja talvitauon tapaista harrastusrintamalla. Agilityssä käymme edelleen kerran viikossa treenaamassa äänijänteitä (Nucca ei edelleenkään osaa odottaa vuoroaan) ja vähän sitä ohjaustekniikkaakin.
 
6.10.2006 Uudistetut sivut auki
Pitkästä aikaa taas päivityksiä. Syksyn kunniaksi päätin hieman uudistaa sivujen ulkonäköä, edellinen alkoi jo kyllästyttää aika pahasti...
Edellisen päivityksen jälkeen koirien elämässä on pähkinänkuoressa tapahtunut seuraavaa: Syyskuun alussa vietimme viikonlopun Jämsänkoskella  Fireheart- ja Hulivili-treffien merkeissä. Nucca näki taas siskonsa ja myös uusia hurmaavia velipuolia ManUn uudesta pentueesta. Kuvia tuli räpsittyä harmittavan vähän :(. Toko- ja agilitytreeneissä on käyty edelleen. Tokossa pääsimme viime viikolla harjoituskisaamaan, ja yllättävänkin hyvin se meni. Pisteitä kisassa ei jaettu, mutta kannustava kirjallinen arvio tuli kotiinviemisiksi. Nou-treeneissä on pidetty tarkoituksella taukoa, sillä niissä otettiin vaihteeksi oikein kunnolla takapakkia... Täytyy ajatella muutama asia uusiksi ja jatkaa hieman eri pohjalta.
Dante kävi eläinlääkärissä näyttämässä hammaskiveä ja kahta raajoihin ilmestynyttä pattia, jonka seurauksena se pääsi leikkauspöydälle. Patit onneksi todettiin harmittomiksi rasvapateiksi ja siinä sivussa hammaskivikin poistettiin. Tikkejä tuli yhteensä viitisentoista, mutta nyt ne on jo poistettu ja koira täysin normaali. Hammaskiven poiston yhteydessä sillä huomattiin poskihampaassa reikä, joten sen poistaminen on edessä lähikuukausina.
 
8.8.2006 Näyttelykuulumisia
Vietimme 4.-6.8 varsin näyttelypainotteisen viikonlopun Kuopiossa, ohjelmaan kun kuului niin Tollershow kuin kaikki kolme Sawo Shown näyttelyäkin. Tiedä nyt sitten kuinka järkevää tuo kaikki reissaaminen oli, Nucca kun sai juuri parhaiksi vaihdettua bikineihin ja näytti muutenkin kohtalaisen rimpulalta... Lähdettiin sitten kuitenkin kun niin oli suunniteltu ja rahojakaan ei takaisin kuitenkaan saa. Turkista ja kevyestä rakenteesta tulikin odotetusti huomauttamista, mutta muuten arvostelut olivat mukavaa luettavaa ja koko näyttelyturnee kokemisen arvoinen. Tollershowssa tuomari piti varsin tiukkaa linjaa eikä montakaan eriä jaellut, joten H oli ihan ymmärrettävä tulos enkä osannut oikeastaan olla siitä edes pahoillani. Muut kolme näyttelyä tuottivat tasaisesti EH:n, ja yksi tuomari oikein tosissaan pahoitteli, ettei voi tuossa turkissa millään antaa eriä. Nyt jäämme rauhassa odottelemaan karvan lisääntymistä ja sitä kaivattua aikuistumista ja keskitytään muihin lajeihin. Sekä toko- että agilitytreenit palaavat taas tällä viikolla kesätauolta, joten tekemistä riittää.
 
3.7.2006 Tollerileiri ja sen jälkeistä elämää
Himoksen tollerileiri oli meille ensimmäinen laatuaan, mutta kokemus oli sen verran hieno että ihme on jos jää viimeiseksi. Perjantain aikana mökkimme täyttyi yhteensä kahdeksasta ihmisestä ja seitsemästä tollerista, joten touhua riitti. Kiitos vielä kaikille mukavasta mökkiseurasta! Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään ja majoittuminen sujui hienosti hurjalta kuulostavasta määrästä huolimatta. Osallistuimme Nucan kanssa mejä-ryhmään, jossa saimme perusteellisen paketin mejätietoutta. Kukin koira pääsi teoriaosuuden ja jälkien teon jälkeen jäljestämään. Jälki oli Nucalle ensimmäinen lajiaan ja verikin oli uusi tuttavuus, mutta hienosti meni. Jälki oli pituudeltaan n. 3x50m (alkumakaus, kaksi kulmaa ja kaato). Ensimmäisellä osuudella Nucca ihmetteli omistajan ja ohjaajan taakse jäämistä, mutta varsinkin viimeinen osuus mentiin jo jälkiliina pitkänä. Kaikki makaukset tutkittiin hienosti ja kaatona ollut paketoitu kanin turkki sai pienen ihmettelyn jälkeen kyytiä. Saas nähdä jäimmekö jo koukkuun, harva kai muuten tallustelisi kumisaappaissa pitkin metsiä 30 asteen helteessä suunnistamassa, verettämässä ja piilomerkitsemässä :). Päivä oli aika raskas mutta sitäkin antoisampi, voimme suositella erittäin lämpimästi. Muuten leiriltä jäivät mieleen erityisesti Nucan siskojen Funan ja Nemin tapaaminen sekä jälkeenpäin väkisin taltutettu pentukuume, josta on vastuussa erityisesti syötävän suloinen mökkikaverimme Kalle 5kk. Kuviakin tuli otettua ihan kiitettävästi.
Leirin jälkeen ollaan keskitytty nou-treeneihin, ja toivo tämän homman suhteen elää edelleen. Innon puutteesta ei ole kysymys, Nucca ei vaan aina osaa päättää mitä tekisi vaakuille tai kanille sellaisen löydettyään. Keskitymme siis vahvistamaan riistan kanssa toimimista ja niiden palauttamista, dameilla kun ei ole valittamista. Kaiken kaikkiaan uskon ja toivon, että kyse on eniten treenin puutteesta, katsotaan nyt sitten mitä muita ongelmia eteen tulee... Tällä hetkellä kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin. Muut treenit ovat kesätauolla, tokoa tosin yritetään ehtiä treenailla omin päin. Viime viikolla kävimme Kiaran kanssa tekemässä tytöille lyhyet verijäljet lähimetsään ja Nucan meno oli jo huomattavasti suoraviivaisempaa ja määrätietoisempaa kuin leirin ensimmäisellä jäljellä.
Tänään Nucca täyttää jo kaksi vuotta ja merkkipäivää juhlittiin asianmukaisesti maksalaatikkokakulla nakki- ja lihapullahöystein. Kuvaakin tästä yritin ottaa, mutta kakku oli Nucalle liian vastustamaton ja "ei ota"-käsky kaikui kuuroille korville :). Onnentoivotukset sisaruksille, tässä aletaan olla ihan huomaamatta jo "aikuisessa" (huomaa heittomerkit...) iässä!
 
8.6.2006
Neljäs ja viimeinen virallinen nou-treenikerta oli tiistaina, olimme treenailemassa vesinoutoja dameilla ja lokilla. Nucalle noudot tehtiin kahluusyvyyteen, sillä vaikka Nucca seurasi muiden uimista kiinnostuneena, veteen meno on vielä hieman hapuilevaa (suomeksi: ei ui). Erityismaininnan ansaitsevat hienosti vaakkuvat ja kaakattavat vetäjät, Nucca terästäytyi todella ennen heittoa kuuluneen vaakkumisen ansiosta :). Kahlaamalla haetut damit palautuivat kivasti ja erityisesti lokin kanssa meni hyvin. Vedessä lintuun koskemista ei tarvinnut miettiä, eli kelpasi mainiosti ihan saman tien. Ilmeisesti tässä kohtaa jotain naksahti kohdalleen, ja Nucca oli vielä jälkeenkin päin todella tohkeissaan treeneistä. Palautuksia vedestä käteen asti täytyy vielä hioa, kunhan uintipuoli alkaa sujua. Jatkamme ainakin osan ryhmäläisten kanssa treenejä jatkossakin, yksin treenaaminen kun on hieman tylsää/hankalaa ja riistakaan ei meinaa riittää.
Tänään pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin ja juoksujen aiheuttama tauko oli näköjään ollut hyväksi. Meno oli ihan mallikasta ja ohjaajakin oli tällä kertaa unohtanut pahimmat sähläykset. Pieniä urheiluvammoja tuli (ohjaajalle), mutta sehän kuuluu lajiin. Kesäkuussa on vielä parit treenit jäljellä, sen jälkeen heinäkuun treenaillaan omaan tahtiinsa ja sen jälkeen taas toivottavasti löytyy paikka ohjattuihin treeneihin.
Tollerileirikin on jo melkein oven takana odottamassa, suuntaamme siis ensi perjantaina kohti Himosta. Ilmoittauduin mukaan mejä-ryhmään, ainahan sitä yksi harrastus lisää mahtuu joukkoon... Odotamme innolla mitä tuleman pitää =).
 
29.5.2006
Parhaat näyttelyt taitavat olla niitä, joista ei odota mitään :). Aamulla vielä arvottiin että mennäkö vai ei, mutta tuumasin että kun kerrankin näyttelymatkaa on vain kuutisen kilometriä niin mentävä on. Onneksi mentiin. Tollereita oli paikalla 6 ja tuomari jakoi kaksi eriä, yhden kummallekin sukupuolelle ja toisen siis Nucalle, ja päälle saatiin myös serti. Keskityin niin täysin vahtaamaan sitä, milloin kehään pitäisi mennä takaisin, että koko serti meni aluksi vähän ohi :). Rop-kehässä juostiin sitten Redin perässä, joka vei koko potin ja meille tuli kotiin viemisiksi nätti vsp-ruusuke. Arvostelukin oli oikein kivaa luettavaa, eli ei hullumpi päivä =). Kameraa vaan ei ole ikinä mukana kun sitä kaipaisi. Nyt sivut pikaisesti julkaisuun niin kauan kuin nettiyhteys taas toimii...
 
26.5.2006
Juoksujen kanssa aletaan olla loppusuoralla, kohta päästään taas mukaan treeneihin. Kotona ollaan kuitenkin treenailtu ja treenihetket saavat Nucan masennuksenkin katoamaan. Nucan dieetti jatkuu edelleen ja painokin taitaa olla tippunut koska vaaka näyttää 16,2 kg. Pysymme vähemmällä ruualla vielä jonkin aikaa, jotta vältyttäisiin edellisten juoksujen jälkeen ilmenneiltä, onneksi melko lieviltä valeraskausoireilta.
Olen yrittänyt kovasti miettiä tuota riistan hylkimistä ja päätynyt siihen tulokseen, että se taitaa olla yhdistelmä tätä masennusta ja sitä, että kotona on nuukailtu riistan sulattamisen kanssa ja käytetty jäisiä lintuja turhan usein. Jatkamme siis harjoituksia. Viime viikolla pääsimme juoksuista huolimatta ihan täysipainoisiin nou-treeneihin, sillä yhtään urosta ei ollut paikalla. Nucca sai kokeilla ensimmäistä kertaa hakuruutua dameilla ja hienosti meni. Ensin katselimme edellisen koirakon suoritusta ja Nucca oli vahvasti sitä mieltä, että olisi voinut jo lähteä avustamaan. Oman vuoron koittaessa veimme yhdessä melko helppoon maastoon kuusi tai seitsemän damia kuusen alle, kannon viereen ja muihin vastaaviin paikkoihin ja palasimme lähtöpaikalle. Nucca oli ilmeisesti oivaltanut homman, sillä se lähti luvan saatuaan reippaasti hakuun, löysi damin ja kiikutti sen suoraan käteen pillityksen jälkeen. Näköjään pitäisi luottaa enemmän koiraansa, ehdin jo olla aivan varma ettei se ymmärrä mistä on kysymys... Tämän jälkeen lähetin sen vielä kahdesti ja kaksi damia tuli takaisin, eli alkuun ollaan päästy. Nucca oli selvästi innoissaan tästä uudesta ja haasteellisemmasta touhusta ja itseluottamusta riitti irtoamiseen. Vieraiden damien kanssa ei ollut ongelmia. Nyt kun vaan saataisiin sama aikaan riistalla... Saimme treeneistä kotiin tuomisiksi pienen harakan, joka ei meinannut kelvata treeneissä, mutta kotona lyhyt nouto onnistui hurjan kannustuksen jälkeen. Tästä taas eteenpäin.
 
15.5.2006
Kevät on herättänyt meidät horroksesta ja saanut omistajan ilmoittautumaan ties mille kursseille... Olemme aloitelleet harrastuspainotteista kevättä, lajeina toko, agility ja nou-treenit. Tokoa on treenattu huhtikuun loppupuolelta alo/avo/kilpailemaan aikovat-ryhmässä ja selvää edistystäkin on havaittavissa. Tavoitteena on saada alo-luokan liikkeet kuntoon ja jonkin verran on vielä tekemistä, mutta eteenpäin mennään. Treenit ovat olleet erittäin kannustavia ja mielenkiintoisia ja tätä kautta lajiin on löytynyt aivan uutta motivaatiota. Kisaamaan tekisi mieli, mutta ensin tarvitaan lisää suoritusvarmuutta. Toiseksi Nucca pitäisi saada ymmärtämään, ettei kimppatreenien tarkoituksena ole totella muidenkin ohjaajien käskyjä tai käydä tekemässä heihin tuttavuutta... Nucca ei siis ole erityisen pidättyväinen =). Agilityssä siirryttiin ulkotreeneihin ja ohjaaja sählää edelleen... Edistystä on tälläkin suunnalla havaittavissa, huomio tällä hetkellä a:n kontakteilla, kepeille menossa ja ohjaajan hermoissa. Koira on kuulemma oikein hyvä, ohjaaja vaan täytyisi päivittää vastaamaan samaa tasoa. Kummassakin lajissa on nyt menossa vaihe, jossa täytyisi siirtyä selvästi suunnitelmallisempiin treeneihin ja kartuttaa omaa osaamista.
Noutaminen on juttu sinänsä... ilmoittauduimme reippaasti UMN:n nou-kurssille, josta on nyt pari kertaa takana. Olen ollut varsin positiivisesti yllättynyt Nucan taidoista ja treeneissä on saatu paljon uusia ideoita ja treenivinkkejä. Näköjään yhteistyö sujuu ihan mukavasti, perustottelevaisuus toimii ja palautuksetkin ovat suoraviivaisia. Toisaalta riistatreenejä tarvitaan vielä rutkasti ja uiminenkin pitäisi keksiä, eli toisin sanoen liikoja tavoitteita ei vielä ole. Alkuun Nuccaa vähän arveluttivat vieraat damit ja viime treeneissä ei vieras varis kelvannut ollenkaan... oma onneksi kelpaa. Paljon uusia eväitä treenaamiseen on saatu, nyt pitäisi vaan jatkaa sitkeästi eteenpäin ja saada pakastimeen täydennystä.
Tietysti kesken kaiken treeni-innostuksen Nucca aloitti viime viikolla toiset juoksunsa. Nyt siis mennään hetken aikaa hieman pienemmällä teholla ja pysytään perusjutuissa. Juoksut kun näyttävät jälleen masentavan pientä koiraa kovasti, kaikki aika menee huokailuun ja nukkumiseen eikä normaalista terävyydestä ole juurikaan tietoa... Täytyy toivoa että variksen hylkiminenkin menisi juoksujen piikkiin, tuo "masennus" nimittäin tuntuu olevan pahimmillaan juuri ennen juoksuja. Positiivista tässä on kuitenkin se, ettei tarvitse huolehtia juoksujen sotkevan kesäkuun tollerileiriä. Viime vuoden jäätyä väliin olemme innolla lähdössä ekakertalaisina punaturkkien keskelle Himoksen maisemiin :). Siellä siis nähdään!